Galicia - Costa da Morte, Santiago de Compostela ja Coruña

Mietin, että elämäni onnellisimmat hetket oon viettänyt matkoilla. On mahtava tunne kun lentokone nousee tai juna lähtee liikkeelle. Uuden kauniin kaupungin tai pienen kylän tutkiminen saa yhtä iloiseksi kuin pienen lapsen. Tuntee elävänsä hetkessä ja asioilla, jotka ehkä muutoin painaisivat mieltä, ei ole väliä ja tajuaa mikä elämässä on todella tärkeää. Tärkeää on, että pystyy nauttimaan hetken kauneudesta, ystävyyssuhteista, siitä mitä on ja mikä on mahdollista, ja mitä kohti on menossa, unohtaen työhuolet, köyhyyden, sairauden, ristiriidat ja niin edelleen, sillä kaikilla on mahdollisuus ensin mainittuihin.

Tällä kertaa olin elämäni ensimmäisellä kunnon roadtripillä autolla. Meidän oli tarkoitus lähteä perjantaiaamuna espanjalaisen kaverini kanssa, mutta vihdoin lentokentän autovuokraamossa pari tuntia jonotettuamme totesimme, että olimme sekä itse että autovuokraamo tehneet virheitä joten loppujen lopuksi siellä ei ollutkaan autoa. Kun olimme sitten menossa hakemaan toisen kaverin autoa lainaan, poliisi olikin vienyt sen ja sitten jouduimme hakemaan autoa poliisin huostasta, kun se oli muka väärin pysäköity. Aika uskomatonta. Muutenkaan täällä ei ketään kauheasti kiinnosta laittaa pysäköintimerkkejä ja samalla paikalla mistä poliisi oli tämän kaverin auton vienyt, oli jo neljä muuta autoa. Iltapäivällä lopulta pääsimme reissuun, ja se oli kaiken vaivan arvoinen reissu ehdottomasti.

Kiersimme neljän päivän aikana läpi koko Espanjan pohjoisrannikon, Costa da Morten kuten sitä galiciaksi kutsutaan, "kuoleman rannikko". Mielettömän kaunis. Ensimmäisenä iltana saavuimme Santiago de Compostelaan, kuuluisaan pyhiinvaelluskohteeseen. Kaupungin keskusta oli pelkkiä kapeita kävelykatuja ja itse kaupungissa kaverini mukaan on ainakin 50 kirkkoa. Kahden hengen hostellihuoneen saimme 35 eurolla yöksi, sängyt oli mahtavat, hostelli todella siisti mutta vanhan tyylikäs, ja sain täydelliset yöunet koska oli täydellisen äänetöntä ja pimeää mitä oli vaikea käsittää :) ikkunasta näkyi kukkivia puita, kirkko ja vuorta. Illan kiersimme pitkin Santiagon pikkukatuja tapas- ja juomakierroksella. Punaviinit oli tajuttoman hyviä, ja olin aivan innoissani merenelävistä - mustekalaa, friteerattua pikkumustekalaa, juustoja, espanjalaista tortilla de batataa....

Seuraavana päivänä poseerasin kuuluisan runoilijan kanssa Santiagon keskustan kauniissa puistossa, sekä parin mummon kanssa. Jotenkin maisema muuttuu heti kun tullaan Portugalin rajan yli - kaikki on siistimpää ja ihmiset vaikuttaa ilosemmilta ja kohteliaammilta! Se on vähän kuin jos mentäis Suomesta Tanskaan tai vastaavaa, luulen... :D Paitsi että täällä etelässä ero ei ole pelkissä ihmisissä, vaan siinä miten asiat hoidetaan.

Seuraavana päivänä käytiin Santiagon katedraalissa, syötiin tortilla de batataa sekä churroja kaakaon kanssa aamupalaksi ja jatkettiin matkaa rannikkoa pitkin A Coruruñaan. Kaiken kaikkiaan poikkesimme ehkä 30 kylään ja pikkukaupunkiin matkallamme, joten on harmi etten muista paikkojen nimiä! La Coruñassa kuitenkin söimme hyvin, batatas bravas eli tietynlaisia kuutioituja perunoita hiukan tulisen kastikkeen kanssa, kaksi jotain rapuörkkiäistä joiden nimiä en muista kuollaksenikaan mutta tuntui aika hupaisalta kiskoa niiltä jalkoja irti ja vatsaa auki, ja pureskella kovaa kuorta auki jotta sai syötyä lihat sisältä..(kun emme kumpikaan tiedetty miten niitä oikeaoppisesti syödään!) Ja olutta, leipää sekä pulpitoja, friteerattuja minimustekaloja jotka. Oli. Tajuttoman. Hyviä.

Seuraavaksi yöksi meillä oli varattu hotellihuone Laxesta, pikkukylästä Costa da Morte -rannikolta. Matkan varrella pysähdyttiin moneenkin paikkaan, kuvia matkan varrelta. Rakastuin maisemiin.

Illalla Laxessa söimme hotellinomistajan omassa ravintolassa maustettuja, grillattuja vihreitä paprikoita, juustoa queso manchego, mustekalaa ja hyvää leipää. Myöhemmin menimme muutamalle viinilasille ja gin tonicille lähibaariin.

Hotellinomistaja oli uskomaton. YouTubesta löytyy satoja videoita, joissa asiakkaat suosittelevat Hostal Bahia Laxea ja kehuvat hotellinomistajaa Manoloa. Kun saavuimme, hän sanoi että jos maksamme 2 euroa lisää saamme ison kulmahuoneen parvekkeella ja merinäköalalla, ja siellä oli kuulemma nukkunut todella kuuluisa laulaja. Alla kuva meidän parvekkeelta ja huoneesta. Seuraavana aamuna Manolo puhui meidän kanssa tunnin, piirsi karttoja ja antoi kaksi kansiollista kuvia ja karttoja lainaan, jotta saisimme tehtyä upean autoreissun ja nähtyä parhaat paikat. Tämä hiukan keski-iän ylittänyt mies höpötti kaiken toki espanjaksi, mutta vaikka osasin vastata kysymyksiin espanjaksi hän ei tajunnut että ymmärsin yli puolet, joten yritti huomaavaisuuttaan puhua välillä englanniksi "seven - no pero diecisiete seventeen kilometros y very beautiful - you go there and entonces when you see a light house muy bonito and you go colina" enkä ymmärtänyt paljon mitään siitä, joten oli parempi että hän puhui espanjaa jotta edes kuski ymmärsi täysin :D

Vedres oli upea kansallispuisto, jossa oli muinaisia linnoituksia, vuoria ja mahtava koski, jonne oli rakennettu yöpymispaikkoja sekä roomalaisia "vessoja" joita jouduin valitettavasti hyödyntämään hehehe - aukko maassa ja kosken vesi virtasi alla...

Harmi etten viitsi laittaa kavereistani paljoa kuvia blogiin. Tämä oli yksi lukuisista pienistä rannoista jossain kylässä. Turkoosi vesi, vanhat rakennukset, vuoria ympärillä ja valkoista hiekkaa, sekä täydellisen rauhallista.

Vierailimme majakalla illalla. On upeaa katsella ihan vain kun aallot lyövät kiviin. Espanjalaista musiikkia autossa ja mukavaa juttuseuraa. Rehellisesti tämä on yksi niistä reissuista mitä tulen varmasti erittäin suurella haikeudella muistelemaan... Ja ne ystävyyssuhteet, jotka ylittävät kielimuurit.

Päätimme viipyä Manolon hotellissa toisenkin yön. Seuraava kuva on muistaakseni Fisterrasta, jossa kävimme toisella majakalla ja kävelimme pitkin rantaa, joka oli täynnä simpukoita. Tajusin, että koko 3,5 päiväisen reissun aikana söin joka ikinen päivä mustekalaa, grillattua kalaa, rapuja ja simpukoita  lounaasta päivälliseen, kaikki hyvässä oliiviöljy-valkosipuli-maustekastikkeessa, ja olin niin onnellinen! :D Ei kertaakaan punaista lihaa, kanaa tms. Aws.

Taas pysähdyimme kosken rantaan johonkin pikkukylään kotimatkalla.

Ja viimein pysähdyimme katsomaan auringonlaskua. Parhaillani juon reissun varrelta (Bayona? Muros?) ostettuja kotitekoisia kahvi- ja suklaa-marjaliköörejä. Nam. Niin pehmeitä, niin paljon makua ja vain 5 euroa iso pullo! Koitan kovasti olla hehkuttamatta epärealistisen paljon, mutta hei, tää reissu vei sydämen. Taas kerran. Eikä kiitos ole vain mahtaville Galician maisemille, avuliaille espanjalaisille, tai parhaalle ruoalle mitä toistaiseksi olen elämässäni syönyt, vaan myös rennolle ja ihanalle matkaseuralle. Joskus on palattava kotiin Suomeen, ainakin joksikin aikaa, mutta tällaiset kokemukset kantanevat pitkälle...

Oikeasti haluaisin kehottaa kaikkia pyrkimään kohti suurimpia unelmiaan. En tiedä, voitko lentää aurinkoon palamatta tai ostaa biljoona-paratiisisaarta, mutta entä sellaiset ystävyyssuhteet joista olet aina hiljaa haaveillut, työpaikka jossa on täydellinen työilmapiiri ja sopivasti vastuuta, uusien maailmankolkkien löytäminen, kaikkien ruokien ja juomien maistaminen joita haluaisit maistaa, rehellisyys itseä ja muita kohtaan, paremman paikan tekeminen maailmasta sekä elämäntyyli jollaisen haluaisit omaksua?

Se on täysin mahdollista riippumatta siitä onko suurin piirtein terve kuten minä ja useimmat meistä, vaiko parantumattomasti sairas. Elämä on pitkä mutta päättyy lopulta. Silti elämä on siihen asti kunnes todella kuolemme, joten siihen asti meillä on täydet mahdollisuudet unelmiimme. Muista myös joka päivä tehdä joku hiukan iloisemmaksi, koska se on niin helppoa. Tämä edellyttää luopumista jostain, joka ei tee meitä onnelliseksi tai ei toimi. Tärkeää ei ole, onko elämä absoluuttisesti tai muiden mielestä hienoa, täydellistä vaan ne pienet hetket, jolloin se tuntuu siltä.

Kesäfiilis kieltämättä!

Helou taas! Aika on vierähtänyt Hollanti-Porto välillä, kesä on tullut etelään ja samalla mun vuosi ulkomailla hiljalleen lähenee loppuaan, tosin vielä on aikaa monenlaisille kokemuksille!

Muutama kuva Haagista piristykseks. Hiekkarantaa, aurinkoa, pannukakkuja! Pannukakuissa oli juustoa, pekonia, tomusokeria, siirappia, voita ja marmeladia yhtä aikaa päällä eli aikamoinen satsi :D Mutta yllättävästi tosi hyvää. Ja terassikausi korkattu!

Ihan mahtava tuulimylly... Jotenkin lumoavaa, niin kuin Hollannin arkkitehtuuri ja tyyli musta muutenkin on.
Pakko kai liittää tähän Hollannin kertomukseen, että käytiin siskon kanssa kylpylässä à la Hollanti eli liberaaleissa tunnelmissa kaikki nakuna, suihkut, pukuhuoneet ja kaikki jaettu miesten ja naisten kesken. Alkuun oli tosi hämmentävän tuntuista, sitten pystyi vähän rentoutumaan kunnes lopussa suihkussa jouduttiin muutaman tatuoidun ja bodatun ison miehen väliin ja olo oli vähän kuin... saalishyönteisellä. No eivaaaaa! Mut ehkä ei ihan heti uusiks.

Tietenkin kuulin heti Portoon palattuani mitkä mahtavat rantakelit olin missannu ja perjantaina pitäisi alkaa taas satamaan (kaatamalla). Mutta ei tässä nytkään valittamista ole, +22 astetta, toisin sanoen suomalaisen T-paitakeli vaikka puolet paikallisista kulki talvitakissa.. Ja havaitsin, että täällä on kaikki puut täynnä kukkia! En osannu odottaa kukkivia puita tässä määrin. ;)

Puun terälehtiä maassa. Kuulostaa huvittavalta.

Ehdin Portoon palattuani myös juhlia Saint Patrick's Daytä ja sain hatunkin lainaan!

Yksi tarina vielä. Terveiset mansikkakulhon ääreltä. Täällä on mansikkakausi jo parhaimmillaan, ostin 2kg laatikon tuoreita mansikoita hintaan 3,98e! Increíble. Kun kävelin kaupasta ulos, ovella istuva kerjäläisnainen huikkas jotain ja just ja just päätin pysähtyä ja se halusi pari mansikkaa! Annoin toki muutaman mansikan sille "Sim sim e mais se quiere" ja se oli niin hymyssä suin ja kiitti. Ja liikutuin niin että melkein itkin. Nyyh. Päivän hyvä teko. Ah onnea, aurinkoa, mansikoita ja psst. jopa 3 reissua ihanaan Espanjaan tiedossa.