St. Petersburg

Olin pari viikkoa sitten viisumivapaalla Pietarin risteilyllä neljä päivää matkanjärjestäjänä vajaalle 50 vaihto-oppilaalle! Pietari lumosi kyllä ja venäläisessä kulttuurissa oli jotain sellaista kiehtovaa, mihin olisi mielenkiintoista tutustua lisää - ehkä siis ei jää viimeiseksi reissuksi Pietariin. Yllätyin, kuinka laaja kaupunki se tuntui olevan - puistoista, 5 kilometriä pitkästä pääkadusta Nevsky Prospectista sekä arkkitehtuurista tuli ihan Pariisi vähän mieleen.

Viisumivapaat risteilyt on sen verran lyhyitä, ettei hirveästi ehtinyt kierrellä kaupungilla eikä edes maistella venäläisiä ruokia. Järjestetyllä matkalla ohjelmaa oli aika tiukasti aikataulun mukaan, melkein kaikki päänähtävyydet tuli varmasti käytyä läpi, mutta kaupungin elämään ei oikein päässyt kiinni. Edes vodkaa en ehtinyt maistamaan, vaikka johonkin pikkubaariin venäläinen matkaopas Dima meidät veikin. :D

Ensimmäisenä päivänä oli upeat auringonpaisteet (kylmä tosin), kahtena seuraavana päivänä sen sijaan saatiin kokea ensilumi! Se oli mullekin jännä kokemus sinänsä, kun en ole lunta nähnyt 1,5 vuoteen ulkomailla oleskelun takia, ellei lasketa lukuun sitä on viime juhannuksena Tampereella satoi pari kertaa lunta...

Valtava Hermitagen museo muistutti hiukan Pariisin Louvrea, tosin ei ollut yhtä iso sentään. Upea rakennus. Mun vastuullani oli lähinnä vaihtareista, matkalipuista ym. huolehtiminen Suomen puolella ja laivalla, Pietarissa sitten lähinnä pikkuisen autoin matkaopastamme jossain asioissa mutta aikalailla lomasta meni :) Yövyimme Dostoevsky-hotellissa, joka oli neljän tähden hotelli ja voin sitä todella suositella! Erittäin siisti, hyvällä sijainnilla, erinomainen aamupala ja hiljainen. En usko että oli myöskään kovin kallis, kun matkan hinta vaihto-oppilaille oli niin edullinen. Itse en matkasta maksanut.

Matkaoppaamme oli todella mukava lisäksi ja tulimme hyvin juttuun. Tuli silti todistettua että sanonnat venäläisten epäkohteliaisuudesta pitävät myös paikkansa, sillä jonoissa saatettiin kiilata kylmästi ohi eikä tullut hirmu auttavaista kuvaa muutenkaan palvelusta ja kaduilla kulkevista ihmisistä. Ravintoloissa oli aika mahdotonta lisäksi jakaa laskua erikseen. Kymmenen hengen pöydässä se tuotti vähän vaikeuksia. :D

Hermitagen museorakennuksessa järjestettiin myös Pähkinänsärkijä-balettiesitys, jonka hinta oli 50 euroa ja joka oli näkemisen arvoinen jo pelkän salin vuoksi. Pienet lapsetkin olivat pukeutuneet juhlallisesti kuten kuvassa näkyy.

Vierailimme myös kolmessa aika mielenkiintoisessa katedraalissa. Nikolaksen katedraalissa, "Cathedral on the Spilled Blood"-kirkossa ja Catherinen katedraalissa.

Alla olevat kuvat ovat Katariinan palatsista.

Suomen säät ovat tällä hetkellä niin harmaat, että totesin taas että ei kiitos, en aio tänne jäädä. :D Muistui mieleen kuinka viime talvena Portugalissa hämmästyneenä totesin, että mieliala on muuten korkealla ja olo virkeä vaikka on joulukuu, koska oli valoisaa! En koskaan ole tietääkseni kärsinyt silti mistään kaamosmasennuksen tyylisestä. Kelitkin nyt vaan vaikuttaa tahtomattakin mieleen ja energiatasoihin. Nyt totean hämmästyneenä, että Suomessa tosiaan on näin harmaata ja kylmää jo lokakuussa, ja pelkään mitä tästä tulee kun nytkin päivän valoa on enää vain se 8h päivässä.

Matkamielisyyttä en ole kuitenkaan laittamassa tauolle siksikään aikaa, sillä juuri maanantaina usean tunnin vuosikokouksen jälkeen mut valittiin vaihto-oppilasjärjestö ESN FINTin hallitukseen tapahtumavastaavaksi. Sain juuri mitä toivoinkin :) Tämä siis on Euroopan ERASMUS-vaihto-oppilaiden vapaa-ajan ja kulttuuriin tutustumisen oppilasjärjestö, ja minä olen nyt vastuussa tapahtumista kuten tällaisten reissujen, jääkiekkomatsien ym. järjestämisestä. Siinä onkin nyt opettelemista.

Syntymäpäivä

Oli muutes kivaa viettää porukalla kaverini luona ihan tällainen perinteinen rento synttäri-ilta, johon kuului itseleivottua suklaatäytekakkua omenahillolla ja suolaisiksi alkupaloiksi ihanaa bouillabaissea ja leipää, sekä paljon onnea -laulu. Kaverini piti meille tällaisen illanvieton ja kaikki herkut oli itse tehtyjä :) Muutaman kynttilänkin laitoin kakkuun ja koitin keksiä pikaisesti jotain mitä toivon kun puhalsin ne!

Porton matkakertomus - ja paluu

Onpa hurjan pitkä aika kun en ole kirjoitellut mitään. Lähinnä tarkoittaa sitä, ettei ole tapahtunut mitään. Pari kuukautta olen ollut Suomessa töissä taas ja tänään aamulla viimeistelin Tampereen yliopistoa varten kirjoittamani matkakertomuksen vaihdosta, joka julkaistaan sielläkin sivuilla. Kaikille Portugaliin pidemmäksi aikaa matkustamaan kiinnostuneille uskon mielenkiintoiseksi!
________________________________________________________________________________

Matkakertomus

4.9.2013-31.3.2014 Universidade do Porto, Portugali, Erasmus-vaihto

Päätin hakea Portoon vaihtoon, sillä halusin lähteä vaihtoon lämpimään maahan, jossa olisi erilainen kulttuuri ja Erasmus-vaihtoon lähteminen tuntui helpolta. Vaihtoon lähtö sujui ongelmitta, itse sai etsiä melko paljon tietoa mm. kurssivalintojen tekemiseen liittyen. Yliopisto ei pystynyt tarjoamaan asuntolaa, joten etsin asunnon paikan päältä ja se sujuikin nopeasti – soluhuoneita on tarjolla paljon ja suosittelen soluasumista, sillä kämppiksistä sai hyviä kavereita. Yleisesti alkusopeutuminen sujui hyvin ja paikalliseen elämään pääsi nopeasti mukaan, ja ihmisiin tutustui todella helposti missä vain. Saavuin Portoon muutama päivä ennen lukukauden alkua, ja kannattaakin mieluiten varata useampi päivä aikaa asioiden hoitoon kuten asunnon etsimiseen ja kaupungin hahmottamiseen.

Asuntoja on tarjolla niin paljon, ettei ole vaaraa jäädä ilman ja vuokrat ovat noin 180-250 euroa kuussa. Suosittelen kuitenkin käymään katsomassa muutamaa kämppää ennen päätöstä ja käyttämään tähän hiukan aikaa, sillä asuntojen kunnossa oli paljon eroja. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota. Hyviä alueita ovat muun muassa Cedofeita (vanhempaa aluetta aivan keskustan tuntumassa), Faria Guimarães ja Marques (uudempaa aluetta keskustan lähellä sekä hyvät metroyhteydet koululle). Asuntoa kannattaa katsella esim. www.easyquarto.com.pt tai www.bquarto.pt -sivustoilta. Itse etsin asunnon vasta paikan päältä ja mielestäni tämä oli hyvä valinta, sillä asunnot ovat lähes aina heti vapaita ja vuokranantajakin sopi vuokrauksesta mieluiten kasvotusten, koska vuokrasopimus ei ole kovin tunnettu käsite Portugalissa. Ongelmia sen suhteen ei silti tullut vastaan kummassakaan kämpässä, joissa asuin vaihdon aikana. Porto on turvallinen kaupunki, vaikka vuokranantajat olivatkin usein aika persoonallisia. Asiat hoidetaan yleisesti melko letkeään tyyliin verrattuna suomalaiseen tapaan, mikä on myös plussa sillä turhaa stressiä ei ainakaan tarvinnut ottaa mistään.

Itse kävin portugalin kielikurssin myöhemmin syksyllä, mutta espanjalla pärjäsi myös mainiosti ja englannilla vaihtelevasti. Portugalilaiset ovat kuitenkin niin auttavaisia ihmisiä, että vievät sinut vaikka perille jos yhteistä kieltä ei löydy! Pientä kamppailua byrokratian kanssa oli välillä mm. metrokortin hankintaan liittyen. Kannattaakin pyytää mahdolliset dokumentit aina myös portugaliksi ja valokuvia tarvitsi mm. metro-, opiskelija- ja yliopiston liikuntakorttiin. Yliopistolla oltiin myös hyvin auttavaisia, tosin tuutoreitani en tavannut lainkaan vaan sen sijaan kun olin lähdössä pois, yliopiston ns. "buddyt" ottivat minuun yhteyttä. Jotain pientä sählinkiä siis kävi :) Apua kuitenkin sai aina kysymällä, joten en kokenut tälle kovin suurta tarvettakaan.



Opetuksen taso oli hyvä, mutta yllättävän vaativaa ja taloustiedepainotteista kanditasolla. Maisteritason kurssien kuulin kuitenkin olevan yllättäen paljon helpompia ja vähemmän teoreettisia. Luokat olivat pieniä ja useimmilla kursseilla oli läsnäolopakko, mikäli ne halusi suorittaa välitentein. Läsnäolopakkoa ei ollut, mikäli suoritti kurssit yhdellä lopputentillä. Monella oli jonkin verran hankaluuksia läpäistä tenttejä, joten luennoilla käyminen on tärkeämpää kuin mihin on tottunut Suomen yliopistossa. Englanninkieliset kurssit oli suunnattu lähinnä vaihtareille ja niitä oli ihan hyvin saatavilla.

Matkavakuutus kannattaa aina ehdottomasti olla, vaikkei mitään suurempia ongelmia sinänsä tulisi vastaan. Muutaman kerran jouduin käymään lääkärissä ja julkisen terveydenhuollon tasoa kehuisin jopa Suomea paremmaksi tämän kokemuksen perusteella, ja kulut olivat minimaaliset: normaali lääkärinvastaanotto oli viisi euroa terveyskeskuksessa. Yliopistolla ei ilmeisesti ollut omaa terveydenhuoltoa.

Kaupunkina Porto on varmasti yksi parhaista kohteista Erasmus-vaihdolle sen rennon ja ystävällisen ilmapiirin ansiosta! Kaupunki on vilkas mutta ei niin iso, etteikö kadulla aina törmäisi tuttuihin. Kaupunkikuva oli varsin eloisa ja usein sai pysähtyä ihmettelemään, mitä paikalliset nyt ovat keksineet juhlistaa – opiskelijat järjestivät paljon tapahtumia kaduilla ja paikallisia juhlapäiviä juhlittiin näkyvästi eteläeurooppalaisella tyylillä.Vaihtarit muodostavat tiiviin ja laajan yhteisön, ja paikallinen ESN järjesti erittäin paljon ohjelmaa johon pystyi osallistumaan melko pienellä budjetilla (surffausta, juhlia, viikonloppureissuja). Yliopiston tarjoamat liikuntamahdollisuudet olivat aika huonot, mutta monet kävivät keskustan FitnessHut-salilla kuten minä itsekin, ja hinta oli todella edullinen. Yleisesti elinkustannuksista ei tarvinnut huolehtia, sillä esim. marketin ruoka on noin puolet Suomen hinnoista ja auton saa vuokrattua pikkusummalla jos haluaa lähteä reissuun. Myös Ryanair lentää Portosta ja tätä kannattaa hyödyntää, jos mielii matkustella enemmän. Aikaa matkusteluun ja vapaa-ajan viettoon jäi ihan hyvin riippuen kuinka ahkerasti halusi käydä luennoilla. Syyspuolella kelit olivat hyvin lämpimät ja aurinkoa riitti joulukuulle asti, keväällä sen sijaan satoi todella paljon lähes päivittäin. Jos heräsi kysymyksiä, otathan yhteyttä ja kerron mielelläni lisää!

 

Auton ratissa Hollannin kaduilla!

Pikavisiitti Haagin autokoulun toimistoon ja muutaman päivän päästä vain hyppy ratin taakse! Ensimmäinen ajotunti oli viikko sitten, enkä uskonut että heti kotipihassa pääsisin rattiin ilman mitään teoriaa. Ekalla kerralla kääntelin vain rattia, vilkkua ja painoin kaasua, ja se sujui mainiosti.

Eilen oli tarkoitus lisätä vain jarru, mutta puolivälissä tuntia mukava opettajani päätti että otetaanpa mulle kytkin ja vaihteetkin haltuun! Opettaja on 50-kymppinen puhelias ja jämpti Cinny-niminen nainen, jolla on muuten espanjankielinen pikku tatuointi ranteessa, jossa luki päivämäärän yllä jotain "Mi amor". Oon aivan innoissani, kun kuulin että "You have a very good feeling and control over the ca r". Jee! Rennon tyylikkäästi ja nauttien ratissa :D Tänään kolmannella ajotunnilla hallitsin koko autoa itse, ja yhdessä kohtaa ohjaaja totesi että tästä vasemmalle ja ollaankin moottoritiellä. Se oli hauskinta ja helpointa, koska oli vähiten liikkuvia asioita jotka pitää hahmottaa. 

Aina sanotaan että Keski-Euroopan liikenne on hurjempaa kuin Suomessa, ja jossain mielessä se kai onkin niin koska Suomen liikenne on tosi varovaista, mutta toisaalta mun mielestä täällä on hyviä kuskeja, ehkä täällä on opittava reagoimaan nopeammin? Ihme sääntöjä ja kallista vaikuttaa Suomen autokoulu olevan. Täällä maksan tunnista vain 33 euroa ja ohjaaja on yksinkertaisesti huippu. Sitä paitsi, paljon kivempi istua rattiin kun voi ottaa autosta vastuuta sen mukaan miten kehittyy, alussa saa rauhassa opetella vain kääntämään rattia!

Sellaiset asiat kuten keskustan nopeusrajoitukset, peileihin katsominen ja millä kaistalla kuuluu ajaa käytiin toki läpi. Opettaja sanoi että tällä vauhdilla olen loistokuski kahden viikon päästä kun palaan Suomeen, tosin siellä joudun varmaan käymään koko autokoulupaketin mutta ainakin pääsen inssistä ekalla läpi. Maanantaina mut poimitaan taas kotiovelta rattiin, sitten heitän edellisen oppilaan kotiin (tai minne hän haluaakaan heitettävän) ja siitä jatkuu. :)

A relaxing cup of café con leche

Eli Madrid! Tulin tänne bussilla eilen iltapäivällä vierailtuani ensin entisen kämppikseni luona Salamancassa. Madrid on kieltämättä upea, ja rento elämäntyyli sekä kapeat kävelykadut pitävät liikenteen kohtuu rauhallisena, joten kummallisella tavalla Madrid muistuttaa vilkasta pikkukaupunkia. Silti sanoisin ihastuneeni enemmän Barcelonaan ja Espanjan pienempiin kaupunkeihin ja kyliin, joissa on enemmän persoonallisuutta.

El Palacio Real

Oli hiukan uusi fiilis saapua vieraaseen kaupunkiin turistina täysin yksin. Mutta kenties johtuu maasta tai en tiedä mistä, että lähes saman tien sain huomata etten olekaan "yksin" reissussa! Olen täällä vain vajaat pari päivää kiertelemässä, ja aamuyöllä lähtee lento Brysseliin josta menen junalla Hollantiin kylään. Eilen saavuttuani Madridiin lähdin kävelemään ja löysin kivan tapas-baarin pienessä gourmet marketissa ihan Plaza Mayorin vieressä. Tilasin espanjaksi kaksi tapasta ja oluen, ja oli huvittavaa kun tarjoilija sanoi "Saat ihan juuri oluesi, mi amor" (ahora te pongo la cerveza mi amor) ja "mitä haluat, kultaseni?" kun pyysin laskua 
(¿Qué quieres, corazón?). Vannon etten ollut hymyillyt tai ansainnut sitä mitenkään. Kun jäin juomaan tätä toista olutta, tarjoilija tuli höpöttämään että kokki kyselee odotanko tarjoilijaa vai kokkia siinä. Tässä vaiheessa oli pakko nauraa, että enpä tiedä, taidan vain juoda oluttani. Kannattanee olla varovainen espanjalaisten kanssa, mutta he ovat oikein hauskoja ja kohteliaita kun itse pitää tietyn etäisyyden! Oma päiväni, joka ei ehkä alkanut ihan huippufiiliksellä, oli paljon kivempi tästä eteenpäin!

Illalla kävin hostellin ihmisten kanssa tapas-baarissa, ja mulle oli ensimmäinen kokemus miten helposti sitä tulee juttuun muutaman tunnin ajan tuosta vaan, vietin iltaa mm. kahden italialaisen tytön ja kahden chileläisen pojan kanssa. Tänään illemmalla tapaan espanjalaisen kaverin kaverin ja ruotsalaisen tytön, johon tutustuin Salamancassa... Pitkä tarina, ja tuntuu vähän käsittämättömältä miten yhtäkkiä taas on niin monta uutta tuttavuutta. :D Olisi hauska ajatella, että menipä mihin vain vieraaseen kaupunkiin sieltä aina löytyy kavereita, kun vain sattuu oikeaan paikkaan ja lähtee mukaan.

Vaikka Madrid sinänsä ei ehkä vie mun sydäntä ainakaan tällä reissulla, kävin Reina Sofia - ja El Prado-museoissa, El Palacio Real-kuninkaallisessa palatsissa sekä botaanisessa puutarhassa ja El Retiro-puistossa. Opiskelijoille sisäänpääsyt on joko ilmaisia tai pikkusummia. Kaikista mahtavin on ollut ehdottomasti kuninkaallinen palatsi, jossa kävelin sisällä kaksi tuntia - kuninkaalliset huoneet, linnan sisäpiha, näköalapaikka ja sotilasvarusteet oli nähtävillä! Linnan sisätilat oli ehdottomasti parhaita asioita mitä oon elämässäni nähnyt - silkillä ja posliinilla päällystetyt seinät, huonekalut ja kattomaalaukset, ja jestas se oli valtava!

Suosittelen myös käymään Salamanca-kaupunginosassa keskustan tuntumassa. Alue on hienompaa ja kalliimpaa, ja siellä oli kaunista arkkitehtuuria ja ravintoloita. Kuuluisa Plaza Mayor ei niin ihmeellinen mun mielestä ollut, joten ei tullut juotua "relaxing cup of café con leche in Plaza mayor", muualla kyllä montakin. Myös yöunet on olleet ihmeen hyviä! :D Nyt ei sitten ehdikään varmaan nukkua ennen huomisiltaa, vaan nautitaan lentomatkaamisesta ja vieraiden kulttuurien annista...

Galicia - Costa da Morte, Santiago de Compostela ja Coruña

Mietin, että elämäni onnellisimmat hetket oon viettänyt matkoilla. On mahtava tunne kun lentokone nousee tai juna lähtee liikkeelle. Uuden kauniin kaupungin tai pienen kylän tutkiminen saa yhtä iloiseksi kuin pienen lapsen. Tuntee elävänsä hetkessä ja asioilla, jotka ehkä muutoin painaisivat mieltä, ei ole väliä ja tajuaa mikä elämässä on todella tärkeää. Tärkeää on, että pystyy nauttimaan hetken kauneudesta, ystävyyssuhteista, siitä mitä on ja mikä on mahdollista, ja mitä kohti on menossa, unohtaen työhuolet, köyhyyden, sairauden, ristiriidat ja niin edelleen, sillä kaikilla on mahdollisuus ensin mainittuihin.

Tällä kertaa olin elämäni ensimmäisellä kunnon roadtripillä autolla. Meidän oli tarkoitus lähteä perjantaiaamuna espanjalaisen kaverini kanssa, mutta vihdoin lentokentän autovuokraamossa pari tuntia jonotettuamme totesimme, että olimme sekä itse että autovuokraamo tehneet virheitä joten loppujen lopuksi siellä ei ollutkaan autoa. Kun olimme sitten menossa hakemaan toisen kaverin autoa lainaan, poliisi olikin vienyt sen ja sitten jouduimme hakemaan autoa poliisin huostasta, kun se oli muka väärin pysäköity. Aika uskomatonta. Muutenkaan täällä ei ketään kauheasti kiinnosta laittaa pysäköintimerkkejä ja samalla paikalla mistä poliisi oli tämän kaverin auton vienyt, oli jo neljä muuta autoa. Iltapäivällä lopulta pääsimme reissuun, ja se oli kaiken vaivan arvoinen reissu ehdottomasti.

Kiersimme neljän päivän aikana läpi koko Espanjan pohjoisrannikon, Costa da Morten kuten sitä galiciaksi kutsutaan, "kuoleman rannikko". Mielettömän kaunis. Ensimmäisenä iltana saavuimme Santiago de Compostelaan, kuuluisaan pyhiinvaelluskohteeseen. Kaupungin keskusta oli pelkkiä kapeita kävelykatuja ja itse kaupungissa kaverini mukaan on ainakin 50 kirkkoa. Kahden hengen hostellihuoneen saimme 35 eurolla yöksi, sängyt oli mahtavat, hostelli todella siisti mutta vanhan tyylikäs, ja sain täydelliset yöunet koska oli täydellisen äänetöntä ja pimeää mitä oli vaikea käsittää :) ikkunasta näkyi kukkivia puita, kirkko ja vuorta. Illan kiersimme pitkin Santiagon pikkukatuja tapas- ja juomakierroksella. Punaviinit oli tajuttoman hyviä, ja olin aivan innoissani merenelävistä - mustekalaa, friteerattua pikkumustekalaa, juustoja, espanjalaista tortilla de batataa....

Seuraavana päivänä poseerasin kuuluisan runoilijan kanssa Santiagon keskustan kauniissa puistossa, sekä parin mummon kanssa. Jotenkin maisema muuttuu heti kun tullaan Portugalin rajan yli - kaikki on siistimpää ja ihmiset vaikuttaa ilosemmilta ja kohteliaammilta! Se on vähän kuin jos mentäis Suomesta Tanskaan tai vastaavaa, luulen... :D Paitsi että täällä etelässä ero ei ole pelkissä ihmisissä, vaan siinä miten asiat hoidetaan.

Seuraavana päivänä käytiin Santiagon katedraalissa, syötiin tortilla de batataa sekä churroja kaakaon kanssa aamupalaksi ja jatkettiin matkaa rannikkoa pitkin A Coruruñaan. Kaiken kaikkiaan poikkesimme ehkä 30 kylään ja pikkukaupunkiin matkallamme, joten on harmi etten muista paikkojen nimiä! La Coruñassa kuitenkin söimme hyvin, batatas bravas eli tietynlaisia kuutioituja perunoita hiukan tulisen kastikkeen kanssa, kaksi jotain rapuörkkiäistä joiden nimiä en muista kuollaksenikaan mutta tuntui aika hupaisalta kiskoa niiltä jalkoja irti ja vatsaa auki, ja pureskella kovaa kuorta auki jotta sai syötyä lihat sisältä..(kun emme kumpikaan tiedetty miten niitä oikeaoppisesti syödään!) Ja olutta, leipää sekä pulpitoja, friteerattuja minimustekaloja jotka. Oli. Tajuttoman. Hyviä.

Seuraavaksi yöksi meillä oli varattu hotellihuone Laxesta, pikkukylästä Costa da Morte -rannikolta. Matkan varrella pysähdyttiin moneenkin paikkaan, kuvia matkan varrelta. Rakastuin maisemiin.

Illalla Laxessa söimme hotellinomistajan omassa ravintolassa maustettuja, grillattuja vihreitä paprikoita, juustoa queso manchego, mustekalaa ja hyvää leipää. Myöhemmin menimme muutamalle viinilasille ja gin tonicille lähibaariin.

Hotellinomistaja oli uskomaton. YouTubesta löytyy satoja videoita, joissa asiakkaat suosittelevat Hostal Bahia Laxea ja kehuvat hotellinomistajaa Manoloa. Kun saavuimme, hän sanoi että jos maksamme 2 euroa lisää saamme ison kulmahuoneen parvekkeella ja merinäköalalla, ja siellä oli kuulemma nukkunut todella kuuluisa laulaja. Alla kuva meidän parvekkeelta ja huoneesta. Seuraavana aamuna Manolo puhui meidän kanssa tunnin, piirsi karttoja ja antoi kaksi kansiollista kuvia ja karttoja lainaan, jotta saisimme tehtyä upean autoreissun ja nähtyä parhaat paikat. Tämä hiukan keski-iän ylittänyt mies höpötti kaiken toki espanjaksi, mutta vaikka osasin vastata kysymyksiin espanjaksi hän ei tajunnut että ymmärsin yli puolet, joten yritti huomaavaisuuttaan puhua välillä englanniksi "seven - no pero diecisiete seventeen kilometros y very beautiful - you go there and entonces when you see a light house muy bonito and you go colina" enkä ymmärtänyt paljon mitään siitä, joten oli parempi että hän puhui espanjaa jotta edes kuski ymmärsi täysin :D

Vedres oli upea kansallispuisto, jossa oli muinaisia linnoituksia, vuoria ja mahtava koski, jonne oli rakennettu yöpymispaikkoja sekä roomalaisia "vessoja" joita jouduin valitettavasti hyödyntämään hehehe - aukko maassa ja kosken vesi virtasi alla...

Harmi etten viitsi laittaa kavereistani paljoa kuvia blogiin. Tämä oli yksi lukuisista pienistä rannoista jossain kylässä. Turkoosi vesi, vanhat rakennukset, vuoria ympärillä ja valkoista hiekkaa, sekä täydellisen rauhallista.

Vierailimme majakalla illalla. On upeaa katsella ihan vain kun aallot lyövät kiviin. Espanjalaista musiikkia autossa ja mukavaa juttuseuraa. Rehellisesti tämä on yksi niistä reissuista mitä tulen varmasti erittäin suurella haikeudella muistelemaan... Ja ne ystävyyssuhteet, jotka ylittävät kielimuurit.

Päätimme viipyä Manolon hotellissa toisenkin yön. Seuraava kuva on muistaakseni Fisterrasta, jossa kävimme toisella majakalla ja kävelimme pitkin rantaa, joka oli täynnä simpukoita. Tajusin, että koko 3,5 päiväisen reissun aikana söin joka ikinen päivä mustekalaa, grillattua kalaa, rapuja ja simpukoita  lounaasta päivälliseen, kaikki hyvässä oliiviöljy-valkosipuli-maustekastikkeessa, ja olin niin onnellinen! :D Ei kertaakaan punaista lihaa, kanaa tms. Aws.

Taas pysähdyimme kosken rantaan johonkin pikkukylään kotimatkalla.

Ja viimein pysähdyimme katsomaan auringonlaskua. Parhaillani juon reissun varrelta (Bayona? Muros?) ostettuja kotitekoisia kahvi- ja suklaa-marjaliköörejä. Nam. Niin pehmeitä, niin paljon makua ja vain 5 euroa iso pullo! Koitan kovasti olla hehkuttamatta epärealistisen paljon, mutta hei, tää reissu vei sydämen. Taas kerran. Eikä kiitos ole vain mahtaville Galician maisemille, avuliaille espanjalaisille, tai parhaalle ruoalle mitä toistaiseksi olen elämässäni syönyt, vaan myös rennolle ja ihanalle matkaseuralle. Joskus on palattava kotiin Suomeen, ainakin joksikin aikaa, mutta tällaiset kokemukset kantanevat pitkälle...

Oikeasti haluaisin kehottaa kaikkia pyrkimään kohti suurimpia unelmiaan. En tiedä, voitko lentää aurinkoon palamatta tai ostaa biljoona-paratiisisaarta, mutta entä sellaiset ystävyyssuhteet joista olet aina hiljaa haaveillut, työpaikka jossa on täydellinen työilmapiiri ja sopivasti vastuuta, uusien maailmankolkkien löytäminen, kaikkien ruokien ja juomien maistaminen joita haluaisit maistaa, rehellisyys itseä ja muita kohtaan, paremman paikan tekeminen maailmasta sekä elämäntyyli jollaisen haluaisit omaksua?

Se on täysin mahdollista riippumatta siitä onko suurin piirtein terve kuten minä ja useimmat meistä, vaiko parantumattomasti sairas. Elämä on pitkä mutta päättyy lopulta. Silti elämä on siihen asti kunnes todella kuolemme, joten siihen asti meillä on täydet mahdollisuudet unelmiimme. Muista myös joka päivä tehdä joku hiukan iloisemmaksi, koska se on niin helppoa. Tämä edellyttää luopumista jostain, joka ei tee meitä onnelliseksi tai ei toimi. Tärkeää ei ole, onko elämä absoluuttisesti tai muiden mielestä hienoa, täydellistä vaan ne pienet hetket, jolloin se tuntuu siltä.

Kesäfiilis kieltämättä!

Helou taas! Aika on vierähtänyt Hollanti-Porto välillä, kesä on tullut etelään ja samalla mun vuosi ulkomailla hiljalleen lähenee loppuaan, tosin vielä on aikaa monenlaisille kokemuksille!

Muutama kuva Haagista piristykseks. Hiekkarantaa, aurinkoa, pannukakkuja! Pannukakuissa oli juustoa, pekonia, tomusokeria, siirappia, voita ja marmeladia yhtä aikaa päällä eli aikamoinen satsi :D Mutta yllättävästi tosi hyvää. Ja terassikausi korkattu!

Ihan mahtava tuulimylly... Jotenkin lumoavaa, niin kuin Hollannin arkkitehtuuri ja tyyli musta muutenkin on.
Pakko kai liittää tähän Hollannin kertomukseen, että käytiin siskon kanssa kylpylässä à la Hollanti eli liberaaleissa tunnelmissa kaikki nakuna, suihkut, pukuhuoneet ja kaikki jaettu miesten ja naisten kesken. Alkuun oli tosi hämmentävän tuntuista, sitten pystyi vähän rentoutumaan kunnes lopussa suihkussa jouduttiin muutaman tatuoidun ja bodatun ison miehen väliin ja olo oli vähän kuin... saalishyönteisellä. No eivaaaaa! Mut ehkä ei ihan heti uusiks.

Tietenkin kuulin heti Portoon palattuani mitkä mahtavat rantakelit olin missannu ja perjantaina pitäisi alkaa taas satamaan (kaatamalla). Mutta ei tässä nytkään valittamista ole, +22 astetta, toisin sanoen suomalaisen T-paitakeli vaikka puolet paikallisista kulki talvitakissa.. Ja havaitsin, että täällä on kaikki puut täynnä kukkia! En osannu odottaa kukkivia puita tässä määrin. ;)

Puun terälehtiä maassa. Kuulostaa huvittavalta.

Ehdin Portoon palattuani myös juhlia Saint Patrick's Daytä ja sain hatunkin lainaan!

Yksi tarina vielä. Terveiset mansikkakulhon ääreltä. Täällä on mansikkakausi jo parhaimmillaan, ostin 2kg laatikon tuoreita mansikoita hintaan 3,98e! Increíble. Kun kävelin kaupasta ulos, ovella istuva kerjäläisnainen huikkas jotain ja just ja just päätin pysähtyä ja se halusi pari mansikkaa! Annoin toki muutaman mansikan sille "Sim sim e mais se quiere" ja se oli niin hymyssä suin ja kiitti. Ja liikutuin niin että melkein itkin. Nyyh. Päivän hyvä teko. Ah onnea, aurinkoa, mansikoita ja psst. jopa 3 reissua ihanaan Espanjaan tiedossa.

Ajokorttihaaveita

Hyvin pienen hintavertailun jälkeen totesin, että Suomessa saisi nykyään maksaa 2800 euroa + risat autokoulusta, joten kävin ostamassa parin kympin teoriakirjan viereisen kadun autokoulusta - kaikkineen tulisi maksamaan 500 euroa! Mun logiikalla oma ajokorttini jää ainakin viiden vuoden päähän muuten... Korttia en täällä varmasti ehdi hankkia, ja katsotaan pääsenkö yhtään mihinkään tuon yli 300-sivuisen portugalinkielisen teoriakirjan kanssa, vaikka alku vaikuttaa yllättävän ymmärrettävältä. Kuitenkin jos (teoriassa...) pääsisin ajotunteihin asti, Suomessa ei kai tarvisi maksaa paljon muuta kuin inssi... Istuin ties kuinka kauan toimistolla sönkkäämässä portugalia, jotta sain kaikkiin kysymyksiini vastaukset - tässähän tuntee olonsa ylpeeks kun selviydyin niinkin hyvin! Oli kyllä erittäin auttavainen mies sen puolesta.

Eniten epäilyttää ne 30 teoriakysymystä, joista vaan kolme saa mennä väärin. Katsotaan päädynkö tekemään koko teoriakoetta, nuudunko portugalin kieleen kesken, alistunko byrokratian edessä vai miten käy! Enpä uskoisi että täällä helpommalla pääsee autokoulusta kuin Suomessa, hehe...